Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan

-Mitä on tapahtunut? Missä kaikki ovat? Onko kaikki tapettu?- Ihmettelin. olin juuri tullut metsästämästä ja kun kurkistin leirin suuaukosta jäljellä oli vain savua ja leirin senämieen rauniot. Sitten kuulin äänen.
-Kuka olet.- sanoin. Samassa jokin hyökkäsi pääleni. se oli... HIIRI! mutta vaikka se oli pieni se käänsi minut vatsalleni ja viilsi vatsani auki.
-apuaa-Huusin ja samassa heräsin. kaikki olikin vain unta. sulatelin ensin unesta jäänyttä jännitystä ja venytelin. Olin niin jännitynyt koska tänään menisimme saalistamaan vesimyyriä. Venyteltyäni menin ulos oppilaspesästä. (HUOH)kaikki oli onneksi ennallaan. ei ollut savua ei turmeltuja seiniä eikä pieniä mutantti hiiriä. ensin pesin itseäni mutta vasta alussa peseytymisessäni huomasin ylpeän varjon lankeavan ylle. Katsoin ylös ja näin Leoparditähden. hänen kannoilaan oli mestarini Kiviturkki. Leoparditähti jatkoi matkaansa, mutta Kiviturkki jäi eteeni.-Ehtisikö tulla mukaan metsästämään vesimyyriä? Kiviturkki sanoi ja istahti.
-yes söör.- sanoin leikkimielisesti.
-Hyvä lähdetään siis heti kun on vielä aamu ja kukaan ei ole ehtinyt vielä säikyttää niitä pois.-kiviturkki naukui.
-lähetään vaan- sanoin ja lopetin pesuni kokonaan.Sitten lähdimme pois leiristä päin.

Päästyämme kivikoiselle ranallle Kiviturkki pysäytti minut, kuunteli, ja sitten pomppasi pusikoon. Mestarini palasi vesimyyrä suussaan.
-Nyt on sinun vuorosi. eli kuuntele...-mesarini lopetti kuin olis odotanut minun sanovan jotakin. Sitten kuulin luoteesa päin rapinaa ja kuiskasin Kiviturkille -Kuulen.- Kiviturkki nyökkäsi ja meni vaanimis asentoon. Otin hänestä mallia ja menin samaan asentoon... tai no lähelle sitä ja sitten ponkasin. Vesimyyrä valitetavasti huomsi minut ajoissa ja pinko koloon.
-ei se mitään. Vaihdetaan paikaa.kaikki täälä olevat varmaan pelästyivät.- Kiviturkki lohdutti. aloin nousta takaisin pusikoon, mutta jäin kiini. Katsoin taakseni ja toinen takajalkani oli jäänyt kahden kiven väliin.
-tule yt mitä siä hämmästelet?- Kiviturki hoputti. Mutta sitten hänkin huomasi jalkani ja loikkasi luokseni.
-Ei hätää autan sinut irti.-hän sanoi ja työnsi kiveä pois. Siihen ei onneksi mennyt kauaa ja Mestarini nosti minut selkäänsä pitäen niskasta kiini ja lähti juoksemaan leiriä kohti.
Päästyämme lieriin kukaan ei ensin huomannut mitään. Sitten yksi klaani vanhimista huusi-Mitä on tapahtunut.- Hän oli mummoni. eli kuoleen äitini jonka nimeä en tiedä, äiti. samassa joukko tuli ympärillemme ja näin huolestuneita katseita. olin ihmeissäni. Miksi aikuiset olivat niin huolisaan. Jalkani oli vain jäänyt kivien väliin. Samassa tunnoksen seasta parantajamme mutatuurkki tuli esiin.hän katsoi sitä ensin ja sitten laittoi suusaan olevan hämähäkinseitin jalkaani.
-Tuo hänet pesääni heti hän sanoi ja jä lähti tunnoksen sekaan
Lähdimme hänen peräänsä, oka oli vaikeaa tunnoksen takia. Päästyämme parantajan pesään näimme Mutaturkin katsovan hulestuneesti hyllyjään.menimme peremmälle.
-Minulla ei ole raunioyrttiä ja sitä saa ukkospolun toislta puolelta Korkkokivien ja varjoklaanin rajalla. jonkun pitää hakea se. Sinne ei ole kyllä muuta kun puolipäivän matka.-Mutaturkki selitti. Kiviturkki nyökäsi jätti minut lepopaikalla ja sanoi:
-Minä lähden, Mutta jos en ole palannut huomenna olen vaikeuksissa. Silloin lähetäkää neljä soturia.-kiviturkki käski.
Minä sain luvan mennä hyvästelemään Mestarini.
-Toivottavasti sinun ei käy kuinkaan. Kuka sitten olisi mestarini joka ymmärtäisi minua.-Valitin.
-Ei minun käy mitenkään ellei joku varjoklaanin jäsen huomaa minua. Minä uskon että niin ei käy.-Kiviturkki lohdutti ja sitten kiedoimme häntämme yhteen. Kiviturkki kuitenkin päästi irti ja lähti. minä lähdin itkukurkussa takaisin parantajan pesälle ja nukahdin lepopaikkaan.

Kiviturkki oli jo neli puula kun oli aurinko huipun hetki. Hän oli ravannut kokomatkan ja hiljensi nyt vasta vauhtiaan ja lopulta pysähtyi. Kiviturkki haisteli ilmaa ja hyppäsi kiven taakse. hän oli saanut jäniksen kiini ja alkoi syödä sitä. Sen syötyään hän jatkoi matkaa. Kiviturkki ravasi ukkos polun varrella hirviöiden liikuessa vieressä. Hän oli varovainen Tuuliklaanin varalat mutta ei haistanut yhtäkään mitään muuta kuin jäniksen hajun vivahteen mutta sekin oli jo laimea. Kiviturkki oli nyt risteyksessä. Hän varovaisesti katsoi pukien läpi tulisiko hirviöitä. Yksi tuli mutta sen jälkeen ei yhtään ja Kiviturkki katsoi parhaaksi mennä nyt yli. Vasta toisessa pääsä tietä alkoi kuulua mekastusta ja Kiviturkki kiristi vauhtia. (Vaikein osuus on ohi)Hän ajateli ja jatkoi matkaa. Kivi turkki oli nyt varjoklaanin alueela ja pani kaikki aistinsa niin teräväksi kuin ikinä sai. Hetken reunalla oltuaan ja katseltuaan Hän näkiraunioyrtti rypäleen ja ravasi sen luokse. Kiviturkki avasi suunsa ja poimikaikki yrtit suuhunsa jotka näki lähetyvillä. Sitten hän lähti takaisin päinristystä. Matkan varrella hän haistoi todella vahvan varjoklaanin hajun. Hän jännitti kaikki lihaksensa ja vilkuili ympärileen.Kiviturkki ei nähnyt mitään ja pian hajukin katosi.yhtäkkiä hänen eteensä hyppäsi kolme varjoklaanin kissaa: Tammiturkki, pikkupilvi ja järkäle.
-Mitä teet meidän alueela.-tammiturkki kysyi sähisten.
-ihan sama vaikka menisi korkkokiville tapetaan hänet.-pikkupilvi sanoi. Ja kaikki kolme soturia hyökkäsivät kiviturkin päälle. hän ehti kuitenkin väistää mutta jokin tarttui Kiviturkin jalkaan ja se oli pikku pilvi. Kiviturkki kiljaisi.

Minä heräsin. mikä se oli. menin ulos mutta kukaan muu ei ollut heräännyt ääneen. kun ajatelin ääntä tunnistin sen kiViturkin kuiskaukseksi joka oli tavalaan huuto. ensin ajtelin sen olevan painajaista, mutta sitten tajusin sen olevan oikeaa elämää. oli yö. kukaan ei huomaisi minun karaneen joten lähdin ravaamaan suu aukkoa kohti.
Päästyäni aurinko kiville minua väsytti paljon jatkoin kuitenkin matkaa.metsästin parikertaa muistelemalla mitä Kiviturkki oli sanonut minulle ennen loukaantumistani. Kuunteli haistelin ja sitten hyppäsin saalin pääle ja taitoin niksat. Sain kolme vesimyyrää. yhden söin heti ja kaksikuljetin suusani nelipuulle asti ja silloin söin loput kaksi. haistelin ilmaa ja haistoin Kiviturkin laimean hajun (tästä hän on siis mennyt.)ajatelin ja seurasin hajua.
Kuitenkin vaikka haistelin kuika kovasti en haistanut enää mestariani. tajusin että oli tullut ukkospolulle josta emoni oli joskus kertonut. Varjoklaani oli toisella puolella. Katsoin ja en huomannut mitän tavallisuudesta poikeavaa ja menin ravaten tien yli. olin siis Varjoklaanin alueela. Huomasin, että pienemmän ukkospolun toisella puolella oli Tyhjä ketunkolo.ravasin tämänkin ukkospolun yli vaivatomasti ilman mitään vaaraa. En oikestaan tajunnut mitä minun piti varoa. No menin kuitenkin tien yli ja ketunpesän sisään. Haju oli aika tuore mutta en välitänyt siitä. ei ketut kauhean vaarallisia ole.nukahdin melki heti.heräsin aamuyöllä koska kuulin murisemista heräisn ja näin urosketun edessäni. olin ansassa. minun piti taistella tieni ulos. Se hyppäsi ja tajusin tilaisuuteni tulleen juoksin ketun alta, mutta se nappasi jalastani kiini. Raapaisin sitänaamaan ja kettu oli tuskisaan. Mutta vain hetken. sitten se raapaisi minua mahaan mutta ei kovin sattuvasti. minä yritin takajaloila osua sen mahaan ja se onnistui. kettu päästi irti ja pinkaisin juoksuun. en edes ymmärtänyt että ylitin ukkospolun ennen kuin pysähdyin. olin järkytynyt mutta se meni pian ohi kun kuulin valitusta. Seurasin ääntä jä päädyin tunnelin päähän. Ja arvatkaa kenet näin. Kiviturkin kyhöttämässä pienenä keränä.
-Kiviturkki.- Huusin huolestuneena. kiviturkki katsahti ylös. Hänen naamansa oli täynnä naarmuja. En olisi varmaan huomanut niitä ilman jos aurinko ei olisi paistanut. Aurinko!Onjo huominen. neljä soturia lähtevät etsimään mestariani.
-meidän pitää mennä.-nau'uin hänelle. Kiviturkki nousi ja meni johonkin syvänteeseen.
-Minne menet!-Huusin hänen perään sä. Kohta Kiviturkki tulikin kantaen suusaan jotakin. Se olijokin yrtti kimppu.
-Tämä on raunioyrttiä.-Hän puhui vihdonkin ja meni takaisin syväntöön. Tällä kertaa hänellä oli suusaan kaksi hiirtä.
-Syödään nämä ja lähetään sitten.
Kun olimme syöneet lähdimme yrtit mukana Kiviturkin suusa. Tulimme nelipuule. Samassa kuulimme kahinaa, Mutta meitä ei nyt huvitanut mikään muu kuin kodin lämpö ja ystävät. Mutta siellä ei rapissutkaan mikään saalis eläin vaan neljä soturia jotka olivat lähteneet etsimään Mestariani. Mukana oli usvajalka ja meidät nähtyään hän juoksi kiviturkin luo. he koskivat toistensa poskia ja kehräsivät.
-Olin niin huolissani ja kun olin menossa kertomaan Raitatassulle ei hänkään ollut leirissä. Olen niin iloinen että olette täällä.-Usvajalka oli puhkeamassa itkuun mutta pidäteli sitä. Sitten lähdimme leiriä kohti.
Päästyämme leiriin Kaikki tulivat toivitelemaan takaisin kotiin. Me kuitenkin menimme suoraan parantajanpesälle missä Mutaturkki olikin jo laittanut palhon hämähäkinseittiä pöydäleen.ensin hän hoiti Kiviturkin sitten vasta antoi minulle unikon siemeniä ja laittoi ``SITEEN``.

varsinaisille sivuille.

©2017 Warrior Catz - suntuubi.com