Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

'' Sammalhäntä! '' Kuulin takaani. Se oli Mustakynsi.
'' Ai hei! '' Sanoin iloisena.
'' Lähdetkö meidän mukaamme aamupartioon? '' Hän kysyi kallistaen päätään.
'' Tottakai! '' Huudahdin iloisena ja lähdin hänen peräänsä muiden joukkoon. Partiossa oli mukana, minä, Mustakynsi, Varjoturkki, Raitakorva ja Koivuturkki. Menimme jonossa kiertelemään rajoja. Aurinkokiville tullessamme haistoimme myrskyklaanin käyneen sielä hetki sitten. Ilmeisesti heilläkin oli aamupartio käynnissä. Sieltä kiersimme takaisin leiriin.
'' Minä voin jäädä vielä metsästämään! '' Sanoin vapaaehtoisena.
'' Sopii ainakin minulle! '' Raitakorva naurahti iloisena ja lähti leiriin. Siinä sitten yksin saalistin. Haistoin hiiren, joka olisi todella lähellä. Laskeuduin sulavasti kyyryyn ja lähestyin hiiren hajua. Raavin maata kynsilläni ja tömäyttelin takajalkojani hermostuneesti. Sitten tuli sopiva hetki ja hyppäsin ilmaan kynnet auki, ja hetkenpäästä hiiri makasi maassa tajuttomana ja velttona minun kynsissäni. Nappasin sen ilisena suuhuni ja lähdin kävelemään leiriimme. Laskin sen saaliskasaan ja otin itselleni makoisan kalan. Siitä olikin jo turhan pitkä aika, kun olin viimeksi syönyt kalaa. Vein kalan sotureiden pesän eteen ja aloin syödä. Pesässä oli jo osa partiolaisista sukimassa ja vaihtamassa kieliä.

'' Ei seura kelpaisi? '' Kysyjiä ei ollut pelkästään yksi vaan useempi, Mustakynsi ja Koivuturkki.
'' Siihen vain, mutta saatte hankkia omat eväänne! '' Naurahdin heille ja maistoin kalaani. He nyökkäsivät iloisina ja tulivat luokseni iso rusakko mukanansa.
'' Me jaamme tän, kun eräät ovat niin kiinni omissa eväissään! '' Koivuturkki kiusoitteli.
'' Asia selvä! '' Sanoin hyväksyvästi. Pälätimme enemmän, kuin syöminen olisi vaatinut. Puhuimme Koivuturkin ehkä tulevista pennuista, minun soturiksi nousemisesta, Mustakynnen oppilas ajoista ja kaikesta mistä vain pystyi pälättämään. Välilä nauroimme kippurassa, ja välillä asiat olivat herkkiä, mutta niistä oli hyvä puhua.
'' Sinusta tulee hyvä emo! '' Sanoin Koivuturkille.
'' Mutta entä jos en osaa olla emo? '' Koivuturkki kysyi arasti.
'' Taatusti osaat! '' Mustakynsi sanoi tukevasti.
Päätimme lopettaa pennuista höpöttämisen ja ruveta valmistautumaan seuraavaan päivään.

Aika oli kulunut nopeasti! Olimme vain aloittaneet syömällä ennen auringon huippua, ja lopetimme, kun aurinkoa ei näkynyt! Hekin olivat minulle tärkeitä kissoja. Melkein kaikki Jokiklaanista olivat todella tuttavallisia, enkä muista yhtäkään kissaa, jolla olisi ollut joku minua vastaan. Tai ketään! Kääriydyin pesässä kerälle ja aloin tuhista tasaiseen tahtiin. Sitten nukahdin.

Avasin silmäni ja nousin hitaasti verryytellen. Olin nukkunut hyvin, ja nähnyt unta Koivuturkin saaneen hänen pentunsa jo aikoja sitten, ja nyt hänen toinen pentunsa nousi varapäälliköksi ja toinen oli parantaja! Tassuttelin pesästä ulos auringon säteisen luokse, ja lähdin saalistamaan.
'' Sammalhäntä! '' Kuulin saman äänen kuin viime aamuna. Se oli jällein Mustakynsi.
'' No kerro. '' Sanoin kiusoittelevasti.
'' Menetkö metsästämään? Voisin tulla mukaasi, sillä minulla on tekemisen putetta ja sinun kanssasi on kiva viettää aikaa. '' Tuntui kuin olisi kullut väärin, mutta kehuiko hän minua juuri hyväksi seuraksi. Hermostuin hiukan liikaakin, mutta sopersin;
'' Juu, tule vain mukaani! '' En edes kehunut häntä hyväksi seuraksi tai mitään. Se ei ollut tapaistani. Lähdimme tallustelemaan leiristä ulos joelle päin. Sain hyvän vainun joen vieressä, ja en ollut ainoa. Myös Mustakyni haistoi saman, mutta jätti sen minulle. Kiitin häntä nyökkäämällä ja lähdin seuraamaan hajua. Edessäni oli suuri ja pulska vesimyyrä. Ilmeisesti hyvin syönyt, kun on ollut ruokaa. Lähdin varovasti lähestymään tätä kumarassa ja hyppäsin kynnet auki sen päälle. Sain sen nostettua hampaisiini ja tassuttelin vielmään sen puun jurelle, jotta toisin sen sitten leiriin, kun olisimme metsästäneet tarpeeksi.
'' Hyvin saalistettu! '' Mustakynsi totesi iloisesti ja lähti etsimään omaa saalistaan. Hetkenpäästä hän oli löytänyt hiiren. Hän toisti samat rituaalit kuin minä saalistaessani, mutta yllätyksekseni hiiri karkasi häneltä hänen ollessan ilmassa, ja Mustakynsi paiskautui maahan.

'' Sattuiko? '' Kysyin hekottaen.
'' Ei, mutta se hiiri saa ensikerralla kuulla kynteni puhetta! '' Mustakynsi uhosi leikkisästi ja nousi ylös. Hänen karvansa loistivat tummina auringon valossa, mutta hiekkapöly esti sen kiiltävyyttä. Hetkenkuluttua huomasin nolostuksekseni tuojottaneeni liiankin paljon.
'' Sammalhäntä, kaikki hyvin? '' Hän kysyi minulta huolestuneena.
'' Kyllä, mutta palaisimmeko jo takaisin, sillä minulla on kolme saalista, ja sinulla jo viisi! ''
'' Sopii minulle hyvin. Onkin jo kauhea nälkä. '' Hän sanoi iloisesti ja otti saaliinsa hampaisiinsa. Oli ihme etteivät ne tippuneet. Sain itsekkin kauhealla vaivalla kyläkin ne hampaideni väliin ja vein ne saaliskasaan. Siitä ainakin riittäisi klaanivanhimmile! Nappasin hampaisiini rusakon ja menin sotureiden pesälle syömään. Mukaani yhtyi Kipinäkynsi.
'' Mitenkäs päivä on mennyt? '' Hän kysyi samalla, kun muussasi jänöä leukoihinsa.
'' Hyvin se on edennyt! Saalistin tänään Mustakynnen kanssakin! '' Sanoin iloisena.
'' Ystävä hyvä, kun joskus rakastut.. Muistathan kertoa minulle? '' Kipinäkynsi vinkkasi.
'' Nyt en ymmärrä! '' En itseasiassa ymmärtänytkään.
'' Et vain olisi ihastunut Mustakynteen? '' Hän kysyi minulta hihittäen.
'' En. Hän on vain minulle tärkeä ystävä! '' Totesin ihmetellen.

Ahmimme rusakon suuhumme, ja menimme pesään kylmyyttä pakoon vaihtamaan kieliä. Hetkenpäästä menimme kerälle vierekkäin, mutta toisella puolellani oli vaihteeksi Mustakynsi.
'' Öitä Sammalhäntä.. '' Hän sanoi minulle kehräten ja nukahti.
'' Öitä.. '' Sanoin ja kuuntelin hänen rauhallista hengitystään. Hetkenpäästä olin eksynyt erilaisiin ajatuksiin. Mitä Kipinäkynsi oikein vinkkasi? Olimme Mustakynnen kanssa vain ystäviä. Ikuisesti. Toivoin niin. Ja sitten nukahdin

©2017 Warrior Catz - suntuubi.com