Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Heräsin kosketukseen joka ravisteli minua. Avasin silmäni aamuruskoon, kun näin, että isäni kantoi juuri tuoreita, vastapyydystettyjä hiiriä. Voiko mikään olla koskaan parempaa, kuin muuttaa Ohran tilan lähistölle. Täällä on niin lämmintä, ja kaunistakin toki. Ennen kaikkea, täällä ei ole minkään sortin koiria, saati klaanikissoja. Näin myös siskoni heräilevän vierestäni. Nukuimme pienillä pellavasta tehdyillä pedeillä lämpimässä ladossa, kauniin taivaan vieressä. Täällä oli kaunista, hyvää ruokaa, minä rakastan rottia ja hiiriä. Siskostani en kylläkään pidä paljoa. Hän on aina se, joka löytää jotain tarpeellista. Oikea äidin lellikki. Isäja äiti eivät näe, kuinka urhea minä olenkaan. Vielä, vielä joskus, minä, Viiksitassu, olen kaikkien aikojen paras soturi! "Ja tuskinpa." Kuutassu naukui vieressäni, kuin lukien ajatukseni.
Hämmästyin, ja nousin ylös, tassuttelin heikkoihin auringon säteisiin. En antanut siskoni pilata näin kirkasta, valoisaa ja ihanaa aamua. "Vastapyydystettyä hiirtä, kaksi nopeimmalle!" Oravakäpälä, isäni, huusi ladon takaa. Minä ryntäsin heti, ja tiesin, että tällä kertaa voitan Kuutassun. Saavuin nopeasti paikalle, mutta tilanne ei ollut minua varten. Siskollani oli käpälissään kaksi hiirtä. Olin myöhässä. Miksi elämä murjoo minua näin, aina? Aina häviän... Vielä joskus minä sinulle näytän! Rohkaisin itseäni, mutta tiesin, että en voisi vahingoittaakaan häntä. Lisäksi Pihlajakynsi väittää aina, että minä rakastan Kuutassua, vaikka en edes pidä siskostani lainkaan. Toki, kaikki äidit sanovat pennuilleen niin. "Syökää nyt nopeasti, lähdemme kierrokselle kaksijalkalaan päin." Oravakäpälä maukui ja jatkoi turkkinsa puhdistamista. Sain syötyä siskoni kanssa, ja ryntäsimme Oravakäpälän luo. "Ripeää toimintaa, muttanyt lähdemme. Jää sinä Pihlajakynsi vartioon." Oravakäpälä naukui ja hölkötteli eteenpäin, kohti kaksijalkalaa ja peltoja. Saavuimme pellon reunaan, ja näin hiiren, oravan ja peltopyyn. "Kuutassu, olet erikoistunut lintujen saalistamiseen, nappaa tuo peltopyy." Oravakäpälä kuiskasi hiljaa, ettei lintu säikähtäisi. Kuutassu nyökkäsi ja hiipi hiljaa kohti peltopyy nimistä lintua. Kuutassu piiloutui pellon sekaan, vaikka hänellä olikin tumma turkki; ja loikkasi peltopyyn niskaan. Peltopyy avasi siipensä, mutta liian myöhään. "Hienoa Kuutassu!" Isä huusi pellon reunasta. Kuutassu vastasi kehuihin pirteällä ja iloisella nyökkäyksellä. "Sinun vuorosi, Viiksitassu, nappaa tuo hiiri tuolta." Oravakäpälä naukui. "Saan sen varmasti!" Nau'uin ja painotin sanaa varmasti. Ryntäsin pellon suojiin ja muutaman metrin päässä painoin pääni matalaksi ja otin kynnet esiin. Loikkasin hiirtä kohti, ja kynteni porautuivat hiekkamaiseen pohjaan. Etsiskelin hiirtä kaikkialta, mutta se oli kadonnut. Mieleni olisi tehnyt parkaista, mutta nousin ylös olkien seasta ja tassuttelin kohti Oravakäpälää. "Erehtyminen on inhimillistä." Oravakäpälä naukui minulle lohduttavasti, ja isä päätti, että saisin mennä kotiin äidin luokse, jos saalistaminen ei tänään maittanut. Nyökkäsin ja raahustin hiljaa kohti latoa, jonne oli vielä matkaa. Katsoin taakseni, Oravakäpälä ja Kuutassu katosivat pienen kukkulan taakse. Olin pettynyt. Tietenkin minun piti olla jälleen häviäjä. Sappeni kiehui ankarasti, kun ajattelinkin siskoni ylpeyttä, kun hän huomasi, että palasin tyhjin tassuin heidän luokseen. Oma lato näkyi jo muutaman kymmenen ketunmitan päässä. Minäkö olen häviäjä? Mietin ja tallustelin latoon. Minäkö häviäjä? SE EI VOI OLLA MINUN KOHTALONI!

©2017 Warrior Catz - suntuubi.com